-
Kun myrsky aiheutti rakennusbuumin saaristossa
Suomeen iski 28. elokuuta 1890 epätavallisen tuhoisa myrsky. Silloisten säähavaintojen mukaan lounaistuulen nopeus oli jopa 50 m/s. Todellista tuulenvoimakkuutta ei ole jälkikäteen pystytty vahvistamaan, mutta todennäköisesti se ylsi hirmumyrskyluokkaan, joka on 33 metriä sekunnissa tai enemmän. Elokuun myrskyksi kutsuttu myrsky riehui pitkin etelärannikkoa kuorien taloista kattopeltejä, rikkoen ikkunoita ja romahduttaen rakennustelineitä. Nya Pressen kuvasi myrskyä ”hirmuiseksi vihuriksi”, ja Västra Nyland -lehdessä kerrottiin, miten ”Knipan [Tammisaaren nykyisen Knipan-ravintolan edeltäjä] joutui ottamaan vastaan aaltojen voiman ja natisi liitoksissaan niiden syöksyessä suoraan salonkiin”. Myrsky vaati myös ihmishenkiä ja aiheutti monia haaksirikkoja merellä. Helsingin Kaisaniemen puistossa kerrotaan kaatuneen 950 puuta. Pahiten myrsky iski Etelä-Suomen rannikolle – lähinnä Uudellemaalle, mutta myös pääkaupunkiseudun itäpuolelle. Myrskyn jäljet…
-
Joulupäivänä 1878
1800-luvulla jouluvalmisteluihin meni koko joulukuu. Piti laittaa lipeäkala likoon, teurastaa sika (jos sellainen oli), leipoa leipää ja panna olutta. Lisäksi piti siivota ja pyykätä, jotta jouluna olisi paikat kunnossa. Joulu oli vuoden suurimpia juhlia, ja sen odotus toi valoa pimeisiin talvikuukausiin. Jouluna oli myös vuoden pisimmät vapaat. Joulukirkkoon mentiin kelillä kuin kelillä, ja kirkonmenot saattoivat alkaa jo aamuneljältä. Yleensä ne alkoivat kuitenkin kello kuusi. Vuonna 1878 joulukirkkomatka päättyi tragediaan, kun Halstöltä, Nothamnista ja Växäristä lähteneiden vene kaatui ja kuusi henkeä hukkui. Tapauksesta kirjoitettiin aikanaan paljon, koska menehtyneet olivat nuoria ihmisiä. Folkvännen-lehti kuvasi koko seutukuntaa ravistellutta tapausta näin helmikuussa 1879: Halstöltä lähti kolmen aikaan jouluaamuna kaksi veljestä ja…
-
Viinan salakuljetusta saaristossa sata vuotta sitten
Suomessa oli vuosina 1919–1932 voimassa kieltolaki, joka kielsi alkoholipitoisten juomien myynnin ja käytön. Lailla yritettiin suitsia suomalaisten alkoholinkulutusta. Siihen ei sen sijaan osattu varautua, että laki johtaisi huomattavaan pirtun salakuljetukseen. Pirtua salakuljetettiin Virosta, mutta myös Saksasta ja Hollannista, missä oli suuria viinatehtaita. Salakuljetustoimintaan osallistui lain 13 voimassaolovuotena lähes 160 000 suomalaista. Nuo vuodet olivat suurten vastakkainasettelujen aikaa: köyhyys oli yleistä, ja sisällissota oli tuoreessa muistissa. Myös Snappertunan saaristolaiset ansaitsivat rahaa noutamalla pirtukanistereita merellä olevilta suurilta rahtialuksilta. Salakuljetusliigoilla oli saaristossa trokareita, jotka käyttivät apuna veneiden alle kiinnitettäviä ns. pirtutorpedoja. Jos käry kävi, köydet voitiin katkaista ja upottaa lasti pohjaan. Kun vaara oli ohi, lasti naarattiin taas ylös. Pirtu piilotettiin eri…
-
Nuottakalastusta Halstöllä
Nuottakalastus on vanha kalastusmenetelmä, joka on ollut käytössä keskiajalta lähtien. Silakkanuotta oli 1800-luvun puoliväliin saakka tehokkain väline kevätkutuisen silakan pyytämiseen. Nuottauksessa vedettiin vedessä suurta langasta solmittua verkkoa, joka suljettiin ympyräksi joko rannassa tai veneessä. Vetämällä nuottaa vedessä kalastajat saartoivat kalat nuotan perään, josta ne eivät päässeet pois. Halstön silakkanuotta Silakkanuotta oli tärkein kalastusväline Halstöllä 1800-luvulla. Kaikki langat kehrättiin ja kerrattiin omalla tilalla, ja siitä vastasivat äiti, tyttäret ja palvelijattaret aamu- ja iltapuhteella. Nuottalanka oli tehty hampusta ja pellavasta. Hamppua haettiin suurina paaleina Räävelistä (nyk. Tallinna), ja se puhdistettiin häkilällä ennen kehräämistä. Nuottaköydet punottiin lehmuksen kuoresta eli niinestä. Silakkanuotta oli erittäin suuri kalastusväline, jolla saattoi olla pituutta jopa 200 metriä. Pienemmillä…
-
Haltioita ja aallottaria Ådöllä
Kansanusko oli Suomessa vahvaa satojen vuosien ajan. Suomenruotsalaisia kansantarinoita kerättiin 1850-luvulta 1930-luvulle, ja ne koottiin teokseen Finlands svenska folkdiktning. Myös Halstöllä uskottiin haltioihin, maroihin ja aallottariin. Seuraavassa on muutamia 1900-luvun alussa kirjattuja esimerkkejä olennoista, joihin seudulla saattoi törmätä. Ådön aallotar ”Ådön aallottarella on tapana näyttäytyä. Sillä on pitkä, vaaleankeltainen tukka ja pitkät tissit. Kerran se pesi itseään Ådön törmällä, mutta katosi syvyyksiin heti soutajan nähtyään.” Ådön haltia ”Ådön haltia ei suvainnut Halstön Öhmanin harmaata hevosta. Kun Öhman kynti Ådöllä ja jätti hevosensa sinne yöksi, hän oli aina varma löytävänsä hevosen seuraavana aamuna vierinkivilltä, jonne haltia oli sen pakottanut odottamaan aamua ilman juomaa ja apetta.” ”Samainen Öhman lainasi kerran kaksi härkää…
-
Kesävieraita Halstöllä 1890-luvulla
Halstö sai ensimmäiset kesävieraansa 1800-luvulla. Meritiet olivat vuosisadan vaihteessa kehittyneempiä kuin maantiet, ja kaupunkilaisten oli helppo tulla saaristoon laivaväylillä liikennöineillä höyrylaivoilla. Suurimmilla höyrylaivoilla pääsi jopa Englantiin asti. Halstöllä herättiin ansaintamahdollisuuksiin ja päätettiin panna päärakennus vuokralle kesäkuukausiksi. Isäntä perheineen muutti puolestaan vanhaan päärakennukseen, joka sijaitsee nykyisin Forngårdenin talomuseossa. Vähitellen Halstöllä alettiin vuokrata enemmänkin kesäasuntoja, ja Helsinki–Tammisaari-reittiä liikennöinyt rannikkohöyry alkoi pysähtyä myös muun muassa Halstön, Busön, Dalkarön ja Gästansin laitureilla vuonna 1896. Ilmoitus Nya Pressen -lehdessä vuonna 1897: ”Kesähuvila. Luonnonkauniilla Halstöllä, joka sijaitsee höyrylaivaväylän varrella Barösundin ja Busön luotsipaikkojen välissä, on sattumoisin vuokrattavana päärakennus kesäksi. Huoneisto käsittää neljä kauniisti kalustettua huonetta, eteisen ja keittiön, ja vuokra on 125 mk.” Ilmoitus Hufvudstadsbladetissa…
-
Munkkeja, sumppualuksia ja lintuverkkoja – paikannimet kertovat
Tarkempi perehtyminen saariston (tai minkä tahansa paikan) nimistöön voi tarjota kosolti tietoa paikan historiasta. Tässä on muutamia Halstön lähiseudun paikannimiä, joihin liittyy tarinoita: Nimi Sumpbåtsören (nyk. Sumppis) kertoo siitä, että kyseinen saari toimi satamana sumppualuksille, joita käytettiin elävien kalojen kuljetuksessa. Kalaa vietiin Tallinnaan, Helsinkiin ja Tukholmaan. Sumpbåtsfladan taas oli lahti, johon alukset vedettiin. Nykyiseltä nimeltään se on Lagunen. Ilmoitus Västra Nyland -lehdessä vuonna 1927: ”Tiedustelkaa herkkuliikkeistä Halstön Anjovista, joka on palkittu monissa näyttelyissä.” Munkören-saaren nimessä olevat munkit lienevät virolaisen Padisen luostarin sisterssiläismunkkeja. Luostari oli merkittävä vaikuttaja 1300-luvun Länsi-Uudellamaalla, ja se osti useita tiloja, jotka maksoivat luostarille veroa. Luostarin munkit tekivät myös kalaretkiä saaristoon. Seudulla on paljon munk-alkuisia paikannimiä, mikä…
-
”Onpa Halstöllä joitakin tammiakin”
Halstön vanhimmat yhä elossa olevat asukkaat ovat tammia. Tammea on pidetty kautta aikojen pyhänä puuna, mikä johtunee niiden pitkäikäisyydestä. Tammi voi nimittäin elää yli 1 000-vuotiaaksi. Halstön tammien joukossa tuskin on näin vanhoja yksilöitä, mutta niilläkin lienee ikää useampi sata vuotta. Vuonna 1747 Augustin Ehrensvärd kierteli Etelä-Suomen saaristossa, sillä Ruotsin kuningas oli määrännyt hänet rakentamaan valtakunnan puolustukseksi linnoituksen Helsingin edustalle. Ehrensvärd vieraili matkallaan Halstössä (josta hän käyttää nimeä Hallsten) ja mainitsee päiväkirjassaan muun muassa, että saarella on ”laihoa halkovia oikopolkuja”. Lisäksi hän mainitsee, että Halstöllä on tammia Kaikki tammet olivat Ruotsin kruunun omaisuutta aina Kustaa Vaasan hallituskaudesta vuodesta 1558 lähtien ja satoja vuosia siitä eteenpäin. Tämä johtui siitä, että puu käytettiin…
-
Halvskifte – jo keskiajalta asuttu saaristolaistila
Halstön (alk. Halvskifte) saaristolaistilalla on ollut asutusta jo keskiajalta lähtien. Ensimmäinen kirjallinen maininta saaresta on vuodelta 1451, jolloin kirjoitusasuna oli Halfskifftö. Saaren mainitseminen johtui siitä, että mies nimeltä Almand (viitannee saksalaista tarkoittaneeseen ranskan sanaan) oli määrätty maksamaan Ruotsin kruunulle flöte-veroa 8 äyrityistä (eräs hopeakolikko). Flöte-veron oletetaan tarkoittaneen erityistä verojärjestelyä, joka tarjosi tilallisille verohelpotuksia vastineeksi luotsimiehenä toimimisesta. Suomen rannikkoa myötäillyt laivaväylä kulki Halstön eteläpuolelta. Laivat pysyttelivät rannikon tuntumassa, koska ne olivat siten paremmin suojassa myrskyiltä. Saaristossa navigointi oli kuitenkin haastavaa, koska kulkuvedet olivat hyvin karikkoisia. Halfskifftöllä asunut Almand luotsasi ehkä aluksia kohtia Raaseporin linnaa, jonka kukoistuskausi oli 1450-luvulla. Raaseporin linna oli yksi Suomen rannikon puolustuslinnoista lännessä sijainneen Turun linnan ja itää…
