Halvskifte – jo keskiajalta asuttu saaristolaistila

 Halstön (alk. Halvskifte) saaristolaistilalla on ollut asutusta jo keskiajalta lähtien. Ensimmäinen kirjallinen maininta saaresta on vuodelta 1451, jolloin kirjoitusasuna oli Halfskifftö. 

Saaren mainitseminen johtui siitä, että mies nimeltä Almand (viitannee saksalaista tarkoittaneeseen ranskan sanaan) oli määrätty maksamaan Ruotsin kruunulle flöte-veroa 8 äyrityistä (eräs hopeakolikko). Flöte-veron oletetaan tarkoittaneen erityistä verojärjestelyä, joka tarjosi tilallisille verohelpotuksia vastineeksi luotsimiehenä toimimisesta.

Suomen rannikkoa myötäillyt laivaväylä kulki Halstön eteläpuolelta. Laivat pysyttelivät rannikon tuntumassa, koska ne olivat siten paremmin suojassa myrskyiltä. Saaristossa navigointi oli kuitenkin haastavaa, koska kulkuvedet olivat hyvin karikkoisia. 

Halfskifftöllä asunut Almand luotsasi ehkä aluksia kohtia Raaseporin linnaa, jonka kukoistuskausi oli 1450-luvulla.

Raaseporin linna oli yksi Suomen rannikon puolustuslinnoista lännessä sijainneen Turun linnan ja itää vartioineen Viipurin linnan ohella. Raaseporin linnanherrojen tehtävänä oli valvoa alueen merenkulkua ja kauppaa, ja heillä oli vahvat kontaktit Suomenlahden toiselle puolelle Rääveliin (nyk. Tallinna). Rääveli taas kuului Hansaliittoon, joka hallitsi keskiajalla Itämeren kauppaa ja kattoi parhaimmillaan lähes 100 kaupunkia.

Raaseporin linnan rauniot.

Halvskifte-nimi saattoi viitata siihen, että saari sijaitsi noin puolimatkassa Tukholman ja Viipurin välissä. Halstön lähistöllä sijaitsee myös Viborgs sten -niminen maamerkki, joka esiintyy kartoissa 1600-luvulta lähtien. Legendan mukaan se sijaitsee tarkalleen Tukholman ja Viipurin puolivälissä.