-
Kalastuksesta ja kauppapurjehduksesta mökinvuokraukseen
Halstöllä tiedetään olleen asutusta noin 500 vuotta. Tätä selittänee keskeinen sijainti Suomen etelärannikon tärkeän laivaväylän varrella. Halstöläiset ovat aikojen saatossa eläneet merenkulusta, kaupasta ja luotsauksesta sekä saaristolaisille tyypillisestä monitoimisuudesta, jossa yhdistyvät metsästys, kalastus, maatalous ja karjanhoito. Keskiajalta lähtien Länsi-Uudenmaan saaristolaiset kävivät Räävelin (Tallinna) ja Tukholman kanssa aktiivisesti kauppaa, joka tunnetaan nimellä talonpoikaispurjehdus. Myös Halstön talonpojat tekivät läpi koko 1800-luvun kauppamatkoja Tukholmaan, Rääveliin ja Helsinkiin. 1900-luvulla toiminta kuitenkin hiipui, koska purjelaivojen aika alkoi olla ohi. 1700-luvun alusta lähtien Halstön tila on siirtynyt perintönä samassa suvussa. Ensimmäinen polvi lähti Hans Simonssonista, joka muutti Inkoon Espingsin kylästä ”Halfskiften autiotilalle” vuonna 1724. Tila oli ollut tyhjillään vuodesta 1713 lähtien, jolloin edellinen talonpoika oli paennut…
-
Nuottakalastusta Halstöllä
Nuottakalastus on vanha kalastusmenetelmä, joka on ollut käytössä keskiajalta lähtien. Silakkanuotta oli 1800-luvun puoliväliin saakka tehokkain väline kevätkutuisen silakan pyytämiseen. Nuottauksessa vedettiin vedessä suurta langasta solmittua verkkoa, joka suljettiin ympyräksi joko rannassa tai veneessä. Vetämällä nuottaa vedessä kalastajat saartoivat kalat nuotan perään, josta ne eivät päässeet pois. Halstön silakkanuotta Silakkanuotta oli tärkein kalastusväline Halstöllä 1800-luvulla. Kaikki langat kehrättiin ja kerrattiin omalla tilalla, ja siitä vastasivat äiti, tyttäret ja palvelijattaret aamu- ja iltapuhteella. Nuottalanka oli tehty hampusta ja pellavasta. Hamppua haettiin suurina paaleina Räävelistä (nyk. Tallinna), ja se puhdistettiin häkilällä ennen kehräämistä. Nuottaköydet punottiin lehmuksen kuoresta eli niinestä. Silakkanuotta oli erittäin suuri kalastusväline, jolla saattoi olla pituutta jopa 200 metriä. Pienemmillä…
