-
Yhtä soutamista ja huopaamista
Merellä kulkeminen oli pitkään omien lihasvoimien varassa. Keskiajalla merimatkojen mittayksikkönä oli veckosjö, jonka arvellaan tarkoittaneen soutajien vaihto- tai levähdysväliä. Päivässä ehti soutaa kuutisen veckosjötä. Yksi veckosjö oli noin 8–11 km, mutta sää- ja tuuliolot luonnollisesti vaikuttivat asiaan. Halstöllä ja muualla saaristossa käytettiin arkisin ja lyhyillä matkoilla ruuhia sekä verkko-, nuotta- ja sumppuveneitä. Yksinkertaisimpia ja yleisimpiä soutuveneitä olivat kölittömät ruuhet (eka). Ne olivat alun perin yhdestä puunrungosta koverrettuja. Ruuhia käytettiin lyhyillä matkoilla, pienillä kalaretkillä ja pienkuljetukseen. Suurempiin ruuhiin mahtui myös muutama lehmä, joten ne olivat käteviä kuljetettaessa eläimiä saarelta toiselle. Jos tuuli oli myötäinen, ruuhessa saatettiin nostaa pieni puuvillapurje, mutta kokeneet soutajat etenivät varsin nopeasti pelkillä airoillakin. Hieman suurempaa verkkovenettä (skötbåt) käytettiin…
-
Kalastuksesta ja kauppapurjehduksesta mökinvuokraukseen
Halstöllä tiedetään olleen asutusta noin 500 vuotta. Tätä selittänee keskeinen sijainti Suomen etelärannikon tärkeän laivaväylän varrella. Halstöläiset ovat aikojen saatossa eläneet merenkulusta, kaupasta ja luotsauksesta sekä saaristolaisille tyypillisestä monitoimisuudesta, jossa yhdistyvät metsästys, kalastus, maatalous ja karjanhoito. Keskiajalta lähtien Länsi-Uudenmaan saaristolaiset kävivät Räävelin (Tallinna) ja Tukholman kanssa aktiivisesti kauppaa, joka tunnetaan nimellä talonpoikaispurjehdus. Myös Halstön talonpojat tekivät läpi koko 1800-luvun kauppamatkoja Tukholmaan, Rääveliin ja Helsinkiin. 1900-luvulla toiminta kuitenkin hiipui, koska purjelaivojen aika alkoi olla ohi. 1700-luvun alusta lähtien Halstön tila on siirtynyt perintönä samassa suvussa. Ensimmäinen polvi lähti Hans Simonssonista, joka muutti Inkoon Espingsin kylästä ”Halfskiften autiotilalle” vuonna 1724. Tila oli ollut tyhjillään vuodesta 1713 lähtien, jolloin edellinen talonpoika oli paennut…
-
Hylkytavara kartutti kassaa
Suomen aluevesillä on tuhansia hylkyjä. Vanhimmat löydetyt hylyt ovat peräisin keskiajalta, kuten Halstön edustalla oleva Esselholmin hylky (josta voi lukea tästä blogikirjoituksesta). Video: Esselholmin hylky Haaksirikot ovat aikojen saatossa hyödyttäneet saaristolaisia, ja Gotlannin Fåröllä on jopa rukoiltu seuraavaa iltarukousta: ”Oi siunaa Herra pellot ja puut, siunaa piiat, rengit ja muut! Suo kalaa verkkoon ja kuutteja myös! Oi anna suuren laivan upota yös!” Haaksirikkoutuneista aluksista saatu tavara oli haluttua. Veneen arvokkain osa oli köysistö, josta saattoi saada reilusti rahaa, mutta arvotavaraa olivat myös masto ja purjeet. Jälleenmyyntiarvoa oli niin ikään irtaimistolla, kuten ruoanlaittovälineillä, ankkureilla, puusepän työkaluilla, kompasseilla ja muilla navigointilaitteilla, jotka tosin saatettiin pitää myös itsellä. Lastina saattoi olla puutavaraa, tervaa,…
