Haltioita ja aallottaria Ådöllä
Kansanusko oli Suomessa vahvaa satojen vuosien ajan. Suomenruotsalaisia kansantarinoita kerättiin 1850-luvulta 1930-luvulle, ja ne koottiin teokseen Finlands svenska folkdiktning.
Myös Halstöllä uskottiin haltioihin, maroihin ja aallottariin. Seuraavassa on muutamia 1900-luvun alussa kirjattuja esimerkkejä olennoista, joihin seudulla saattoi törmätä.
Ådön aallotar
”Ådön aallottarella on tapana näyttäytyä. Sillä on pitkä, vaaleankeltainen tukka ja pitkät tissit. Kerran se pesi itseään Ådön törmällä, mutta katosi syvyyksiin heti soutajan nähtyään.”
Ådön haltia
”Ådön haltia ei suvainnut Halstön Öhmanin harmaata hevosta. Kun Öhman kynti Ådöllä ja jätti hevosensa sinne yöksi, hän oli aina varma löytävänsä hevosen seuraavana aamuna vierinkivilltä, jonne haltia oli sen pakottanut odottamaan aamua ilman juomaa ja apetta.”
”Samainen Öhman lainasi kerran kaksi härkää Växäristä, mutta kirjavampi niistä ei ollut lainkaan Ådön haltian mieleen. Haltia piti huolen siitä, että härkä putosi yli laidan, kun Ådölle tultiin kyntämään. Kun kauhistuneet soutajat koettivat katkaista liekaa, haltia tönäisi kirvestä niin, että härkä menetti kuononsa.”
Träskön haltia
”Halstö-Ådön ja Busö-Träskön haltiat olivat sotajalalla keskenään. Kerran, kun joku oli soutamassa ensiksi mainittua Träsköhön, viimeksi mainittu säntäili hurjistuneena vastapäisillä kallioilla ja huuteli kiivaasti: ”Älä souda sitä tänne! Älä souda sitä tänne!”
Haltioita kerrotaan olleen myös Gloholmenilla, ja sielläkin on näkyvissä jäänteet vanhasta ladosta, joita pidettiin niiden tyyssijana.
Maran
Edellisiä epämiellyttävämpi olento oli nimeltään mara. Jos joku ihminen alkoi liikaa täyttää omia ajatuksia rakastumisen tai kateuden vuoksi, silloin saattoi tietämättään ”olla painajais-marana” kyseiselle henkilölle tai tämän kotitilan karjalle. Halstöltä on tallennettu seuraava tarina:
””[Eräs nainen] Halstöllä oli marana Gästansin hevoselle. Hän oli kirjeenvaihdossa […] pojista nuoremman kanssa.”
Maran sanottiin ahdistavan nukkuvia asettumalla näiden rinnan päälle ”ratsastamaan” (ns. marritt; norjan painajaista tarkoittava sana on mareritt), mikä aiheutti tukehtumisen tunteen. Myös hevoset ja muut eläimet saattoivat joutua maran ahdistelemiksi. Eläinten suojelemiseksi Halstöllä tervattiinkin navetan oveen risti.
