Viinan salakuljetusta saaristossa sata vuotta sitten

Suomessa oli vuosina 1919–1932 voimassa kieltolaki, joka kielsi alkoholipitoisten juomien myynnin ja käytön. Lailla yritettiin suitsia suomalaisten alkoholinkulutusta. Siihen ei sen sijaan osattu varautua, että laki johtaisi huomattavaan pirtun salakuljetukseen.

Pirtua salakuljetettiin Virosta, mutta myös Saksasta ja Hollannista, missä oli suuria viinatehtaita. Salakuljetustoimintaan osallistui lain 13 voimassaolovuotena lähes 160 000 suomalaista.

Nuo vuodet olivat suurten vastakkainasettelujen aikaa: köyhyys oli yleistä, ja sisällissota oli tuoreessa muistissa.

 

Myös Snappertunan saaristolaiset ansaitsivat rahaa noutamalla pirtukanistereita merellä olevilta suurilta rahtialuksilta. Salakuljetusliigoilla oli saaristossa trokareita, jotka käyttivät apuna veneiden alle kiinnitettäviä ns. pirtutorpedoja. Jos käry kävi, köydet voitiin katkaista ja upottaa lasti pohjaan. Kun vaara oli ohi, lasti naarattiin taas ylös. Pirtu piilotettiin eri saarille, joilta se sitten kuljetettiin eteenpäin suurempiin kaupunkeihin.

 

Merivartijat, poliisi ja luotsit koettivat parhaansa mukaan suitsia salakuljetusta, mutta saaristolaisilla oli paremmat veneet ja he tunsivat myös vedet paremmin.

Viranomaisilla oli saaristossa ilmiantajia, joille saatettiin maksaa palkkioita viinatakavarikoista. Oli vaikea tietää, kehen saattoi luottaa, ja kiinni jäämisellä saattoi olla väkivaltaiset seuraukset. Naapurit syyttelivät ja uhkailivat toisiaan, mistä seurasi muun muassa tämä oikeudenkäynti vuonna 1923. Myös kuolemantapauksia esiintyi. Jussarön merivartioaseman (joka aloitti toimintansa vuonna 1930) merivartijoille kävi kalpaten 19. lokakuuta 1931, kun kiinni otettu salakuljettaja avasi tulen ja yksi merivartijoista menehtyi.

Salakuljettajien valikoimassa oli eri alkoholilaatuja, mutta pääosin salakuljetettiin 96-prosenttista pirtua. Kuva: 96-prosenttista salakuljetettua pirtua sisältäviä kanistereita valtion viinavarastossa Lönnrotinkadulla. 1930.

Kieltolain aikana takavarikoitiin suuria alkoholimääriä joka vuosi. Esimerkiksi vuonna 1930 takavarikkoon joutui miljoona litraa. Tästä huolimatta viranomaisten haaviin arvioidaan jääneen vain noin 10 % kaikesta salakuljetetusta alkoholista.