-
Vieraile 1800-luvun Halstöllä
Snappertunan kirkonkylässä sijaitseva Forngårdenin talomuseo avattiin vuonna 1958. Museossa voi tutustua siihen, miten 1800-luvun puolivälin saaristotilalla asuttiin. Huoneet ovat täysin kalustettuja sänkyjä, keittiövälineitä, rukkeja, työkaluja, taskumatteja ja voileimasimia myöten. Talomuseon päärakennus on matala punainen ns. paritupa, jossa lukee nimi Halstö. Kyseessä on Halstön 1700-luvulla rakennettu vanha päärakennus, joka on (kirjaimellisesti) kulkeutunut tänne. Snappertunalaiset yhdistivät 1940-luvulla voimansa perustaakseen talomuseon, jossa esiteltäisiin 1800-luvun elämää. Hankkeen vauhdittamiseksi perustettiin Snappertuna Fornminnesförening -muinaismuistoyhdistys, joka omisti museon vuoteen 1967 saakka. Sen jälkeen omistus siirtyi kunnalle. Snappertunalaiset kokosivat alueelle rakennuksia ja esineistöä koko seudulta, ja nykyisin museo koostuu päärakennuksesta, luhdista, kahdesta aitasta, nuottavajasta, ulkokäymälästä, ladosta ja pajasta. Kaikki rakennukset on siirretty alueelle muualta. Ennen siirtoa rakennukset…
-
Hylkytavara kartutti kassaa
Suomen aluevesillä on tuhansia hylkyjä. Vanhimmat löydetyt hylyt ovat peräisin keskiajalta, kuten Halstön edustalla oleva Esselholmin hylky (josta voi lukea tästä blogikirjoituksesta). Video: Esselholmin hylky Haaksirikot ovat aikojen saatossa hyödyttäneet saaristolaisia, ja Gotlannin Fåröllä on jopa rukoiltu seuraavaa iltarukousta: ”Oi siunaa Herra pellot ja puut, siunaa piiat, rengit ja muut! Suo kalaa verkkoon ja kuutteja myös! Oi anna suuren laivan upota yös!” Haaksirikkoutuneista aluksista saatu tavara oli haluttua. Veneen arvokkain osa oli köysistö, josta saattoi saada reilusti rahaa, mutta arvotavaraa olivat myös masto ja purjeet. Jälleenmyyntiarvoa oli niin ikään irtaimistolla, kuten ruoanlaittovälineillä, ankkureilla, puusepän työkaluilla, kompasseilla ja muilla navigointilaitteilla, jotka tosin saatettiin pitää myös itsellä. Lastina saattoi olla puutavaraa, tervaa,…
-
Kun myrsky aiheutti rakennusbuumin saaristossa
Suomeen iski 28. elokuuta 1890 epätavallisen tuhoisa myrsky. Silloisten säähavaintojen mukaan lounaistuulen nopeus oli jopa 50 m/s. Todellista tuulenvoimakkuutta ei ole jälkikäteen pystytty vahvistamaan, mutta todennäköisesti se ylsi hirmumyrskyluokkaan, joka on 33 metriä sekunnissa tai enemmän. Elokuun myrskyksi kutsuttu myrsky riehui pitkin etelärannikkoa kuorien taloista kattopeltejä, rikkoen ikkunoita ja romahduttaen rakennustelineitä. Nya Pressen kuvasi myrskyä ”hirmuiseksi vihuriksi”, ja Västra Nyland -lehdessä kerrottiin, miten ”Knipan [Tammisaaren nykyisen Knipan-ravintolan edeltäjä] joutui ottamaan vastaan aaltojen voiman ja natisi liitoksissaan niiden syöksyessä suoraan salonkiin”. Myrsky vaati myös ihmishenkiä ja aiheutti monia haaksirikkoja merellä. Helsingin Kaisaniemen puistossa kerrotaan kaatuneen 950 puuta. Pahiten myrsky iski Etelä-Suomen rannikolle – lähinnä Uudellemaalle, mutta myös pääkaupunkiseudun itäpuolelle. Myrskyn jäljet…
-
Joulupäivänä 1878
1800-luvulla jouluvalmisteluihin meni koko joulukuu. Piti laittaa lipeäkala likoon, teurastaa sika (jos sellainen oli), leipoa leipää ja panna olutta. Lisäksi piti siivota ja pyykätä, jotta jouluna olisi paikat kunnossa. Joulu oli vuoden suurimpia juhlia, ja sen odotus toi valoa pimeisiin talvikuukausiin. Jouluna oli myös vuoden pisimmät vapaat. Joulukirkkoon mentiin kelillä kuin kelillä, ja kirkonmenot saattoivat alkaa jo aamuneljältä. Yleensä ne alkoivat kuitenkin kello kuusi. Vuonna 1878 joulukirkkomatka päättyi tragediaan, kun Halstöltä, Nothamnista ja Växäristä lähteneiden vene kaatui ja kuusi henkeä hukkui. Tapauksesta kirjoitettiin aikanaan paljon, koska menehtyneet olivat nuoria ihmisiä. Folkvännen-lehti kuvasi koko seutukuntaa ravistellutta tapausta näin helmikuussa 1879: Halstöltä lähti kolmen aikaan jouluaamuna kaksi veljestä ja…
-
Munkkeja, sumppualuksia ja lintuverkkoja – paikannimet kertovat
Tarkempi perehtyminen saariston (tai minkä tahansa paikan) nimistöön voi tarjota kosolti tietoa paikan historiasta. Tässä on muutamia Halstön lähiseudun paikannimiä, joihin liittyy tarinoita: Nimi Sumpbåtsören (nyk. Sumppis) kertoo siitä, että kyseinen saari toimi satamana sumppualuksille, joita käytettiin elävien kalojen kuljetuksessa. Kalaa vietiin Tallinnaan, Helsinkiin ja Tukholmaan. Sumpbåtsfladan taas oli lahti, johon alukset vedettiin. Nykyiseltä nimeltään se on Lagunen. Ilmoitus Västra Nyland -lehdessä vuonna 1927: ”Tiedustelkaa herkkuliikkeistä Halstön Anjovista, joka on palkittu monissa näyttelyissä.” Munkören-saaren nimessä olevat munkit lienevät virolaisen Padisen luostarin sisterssiläismunkkeja. Luostari oli merkittävä vaikuttaja 1300-luvun Länsi-Uudellamaalla, ja se osti useita tiloja, jotka maksoivat luostarille veroa. Luostarin munkit tekivät myös kalaretkiä saaristoon. Seudulla on paljon munk-alkuisia paikannimiä, mikä…
-
Halvskifte – jo keskiajalta asuttu saaristolaistila
Halstön (alk. Halvskifte) saaristolaistilalla on ollut asutusta jo keskiajalta lähtien. Ensimmäinen kirjallinen maininta saaresta on vuodelta 1451, jolloin kirjoitusasuna oli Halfskifftö. Saaren mainitseminen johtui siitä, että mies nimeltä Almand (viitannee saksalaista tarkoittaneeseen ranskan sanaan) oli määrätty maksamaan Ruotsin kruunulle flöte-veroa 8 äyrityistä (eräs hopeakolikko). Flöte-veron oletetaan tarkoittaneen erityistä verojärjestelyä, joka tarjosi tilallisille verohelpotuksia vastineeksi luotsimiehenä toimimisesta. Suomen rannikkoa myötäillyt laivaväylä kulki Halstön eteläpuolelta. Laivat pysyttelivät rannikon tuntumassa, koska ne olivat siten paremmin suojassa myrskyiltä. Saaristossa navigointi oli kuitenkin haastavaa, koska kulkuvedet olivat hyvin karikkoisia. Halfskifftöllä asunut Almand luotsasi ehkä aluksia kohtia Raaseporin linnaa, jonka kukoistuskausi oli 1450-luvulla. Raaseporin linna oli yksi Suomen rannikon puolustuslinnoista lännessä sijainneen Turun linnan ja itää…
