Kalastuksesta ja kauppapurjehduksesta mökinvuokraukseen
Halstöllä tiedetään olleen asutusta noin 500 vuotta. Tätä selittänee keskeinen sijainti Suomen etelärannikon tärkeän laivaväylän varrella. Halstöläiset ovat aikojen saatossa eläneet merenkulusta, kaupasta ja luotsauksesta sekä saaristolaisille tyypillisestä monitoimisuudesta, jossa yhdistyvät metsästys, kalastus, maatalous ja karjanhoito.
Keskiajalta lähtien Länsi-Uudenmaan saaristolaiset kävivät Räävelin (Tallinna) ja Tukholman kanssa aktiivisesti kauppaa, joka tunnetaan nimellä talonpoikaispurjehdus. Myös Halstön talonpojat tekivät läpi koko 1800-luvun kauppamatkoja Tukholmaan, Rääveliin ja Helsinkiin. 1900-luvulla toiminta kuitenkin hiipui, koska purjelaivojen aika alkoi olla ohi.
1700-luvun alusta lähtien Halstön tila on siirtynyt perintönä samassa suvussa. Ensimmäinen polvi lähti Hans Simonssonista, joka muutti Inkoon Espingsin kylästä ”Halfskiften autiotilalle” vuonna 1724. Tila oli ollut tyhjillään vuodesta 1713 lähtien, jolloin edellinen talonpoika oli paennut isonvihan (1713–1721) aikaista Venäjän miehitystä Ruotsiin.
Hans Simonssonia ja tämän perhettä odotti kova urakka, koska valtaosa saaren rakennuksista oli huonossa kunnossa tai tuhoutunut ja tilalle tarvittiin uusia. Kaiken lisäksi perheen mukanaan tuomat lehmät kuolivat ensimmäisen vuoden aikana ”karjaruttoon”. Halstön vanha päärakennus, joka sijaitsee nykyään Forngårdenin talomuseossa, on peräisin Hans Simonssonin ajalta.
Vuosien varrella halstöläiset ovat olleet joka paikan höyliä, kuten saaristossa on tapana. Tärkeimpänä tulonlähteenä oli pitkään kalastus. Esimerkiksi silakan nuottauksessa (ks. lisää tästä blogikirjoituksesta) oli mukana useita lähiseudun tiloja, koska nuotta vaati monta vetäjää.
Lisäksi harjoitettiin luonnollisesti maanviljelyä ja karjanhoitoa. Halstöllä viljeltiin esimerkiksi naurista, humalaa, perunaa, ruista sekä heinää lehmille ja muulle karjalle. Ensimmäiset omenapuut istutettiin 1800-luvulla. Koska viljelysmaasta oli pulaa, viljelyksiä oli ympäriinsä eri saarilla. Myös lehmät kävelivät (ja niitä kuljetettiin) saarelta toiselle laiduntamaan. Lypsyaikaan karjakon pitikin kulkea saarten väliä karjan perässä.
Kesäasuntojen vuokraus alkoi Halstöllä jo 1800-luvun lopussa. Nykyinen Halstön mökkikylä taas aloitti toimintansa 1980-luvulla, kun veljekset Jan-Eric ja Mats Öhman ryhtyivät rakentamaan Halstön saarille mökkejä. Sitä ennen oli vuokrattu yksittäisiä saaria, kalavesiä ja rakennuksia, mutta elanto tuli pääosin kalastuksesta ja karjanhoidosta.
