Joulupäivänä 1878

1800-luvulla jouluvalmisteluihin meni koko joulukuu. Piti laittaa lipeäkala likoon, teurastaa sika (jos sellainen oli), leipoa leipää ja panna olutta. Lisäksi piti siivota ja pyykätä, jotta jouluna olisi paikat kunnossa.

Joulu oli vuoden suurimpia juhlia, ja sen odotus toi valoa pimeisiin talvikuukausiin. Jouluna oli myös vuoden pisimmät vapaat.

 

Joulukirkkoon mentiin kelillä kuin kelillä, ja kirkonmenot saattoivat alkaa jo aamuneljältä. Yleensä ne alkoivat kuitenkin kello kuusi.

 

Vuonna 1878 joulukirkkomatka päättyi tragediaan, kun Halstöltä, Nothamnista ja Växäristä lähteneiden vene kaatui ja kuusi henkeä hukkui. Tapauksesta kirjoitettiin aikanaan paljon, koska menehtyneet olivat nuoria ihmisiä.

 

Folkvännen-lehti kuvasi koko seutukuntaa ravistellutta tapausta näin helmikuussa 1879:

Halstöltä lähti kolmen aikaan jouluaamuna kaksi veljestä ja näiden lanko veneellä kohti Växäriä. Siellä heidän oli määrä kohdata muita, jotka myös olivat menossa Snappertunan joulukirkkoon. Seurueeseen liittyi Nothamnista isä kahden poikansa kanssa ja Växäristä kaksi sisarusta. Seurueen nuorin oli 12-vuotias ja vanhin 47-vuotias. Muut olivat kolmannella kymmenellä.

He ehättivät – kaikki samassa ruuhessa istuen – puoliväliin Växärströmmeniä mantereen suuntaan, kun ruuhi meni kumoon ja kaikki joutuivat veden varaan. Seurueesta selvisi maihin vain kaksi henkeä: 17-vuotias poika Halstöltä ja 18-vuotias poika Nothamnista.

Tapauksen jälkeen omaisille koottiin rahaa, koska onnettomuudessa menehtyi muiden muassa kaksi perheenisää, joilta jäi vaimo ja lapsia.