-
Kalastuksesta ja kauppapurjehduksesta mökinvuokraukseen
Halstöllä tiedetään olleen asutusta noin 500 vuotta. Tätä selittänee keskeinen sijainti Suomen etelärannikon tärkeän laivaväylän varrella. Halstöläiset ovat aikojen saatossa eläneet merenkulusta, kaupasta ja luotsauksesta sekä saaristolaisille tyypillisestä monitoimisuudesta, jossa yhdistyvät metsästys, kalastus, maatalous ja karjanhoito. Keskiajalta lähtien Länsi-Uudenmaan saaristolaiset kävivät Räävelin (Tallinna) ja Tukholman kanssa aktiivisesti kauppaa, joka tunnetaan nimellä talonpoikaispurjehdus. Myös Halstön talonpojat tekivät läpi koko 1800-luvun kauppamatkoja Tukholmaan, Rääveliin ja Helsinkiin. 1900-luvulla toiminta kuitenkin hiipui, koska purjelaivojen aika alkoi olla ohi. 1700-luvun alusta lähtien Halstön tila on siirtynyt perintönä samassa suvussa. Ensimmäinen polvi lähti Hans Simonssonista, joka muutti Inkoon Espingsin kylästä ”Halfskiften autiotilalle” vuonna 1724. Tila oli ollut tyhjillään vuodesta 1713 lähtien, jolloin edellinen talonpoika oli paennut…
-
Entisajan metsästystarinoita
Suuri osa saaristolaisten ruokapöydän antimista tuli kausittain metsästyksestä ja pyynnistä. Haluttua ravintoa olivat paitsi hylkeet ja linnut myös linnunmunat. Hylkeistä käytettiin lihan lisäksi nahka ja ihra, josta keitettiin traaniöljyä esimerkiksi öljylamppuihin. Merilinnuista suosittua saalista olivat allit, haahkat, koskelot ja telkät, joita on päätynyt myös paikannimiin osoituksena metsästyksen tärkeydestä. Kevätmetsästys oli saaristossa erityisen tärkeää, koska sen myötä pöytään saatiin tuoretta lihaa pitkän talven jälkeen. Saaristolaiset pitivät myös huolta lintukantojen hyvinvoinnista asentamalla linnunpönttöjä ja ampumalla petoeläimiä. Linnustuksessa hyödynnettiin yleisesti houkutuslintuja, mutta merilintujen metsästyksessä käytettiin 1800-luvulla myös lintuverkkoja. Einar Öhmanin ”Söndagspromenader”-muistiinpanojen mukaan halstöläiset virittivät 1800-luvulla Flöxanin ja Halstön väliin lintuverkon pyydystääkseen alleja. Linnut nimittäin matkasivat pohjoisille pesimäpaikoilleen Itämeren kautta. Tuulen piti puhaltaa tietyltä suunnalta, jotta…
-
Viinan salakuljetusta saaristossa sata vuotta sitten
Suomessa oli vuosina 1919–1932 voimassa kieltolaki, joka kielsi alkoholipitoisten juomien myynnin ja käytön. Lailla yritettiin suitsia suomalaisten alkoholinkulutusta. Siihen ei sen sijaan osattu varautua, että laki johtaisi huomattavaan pirtun salakuljetukseen. Pirtua salakuljetettiin Virosta, mutta myös Saksasta ja Hollannista, missä oli suuria viinatehtaita. Salakuljetustoimintaan osallistui lain 13 voimassaolovuotena lähes 160 000 suomalaista. Nuo vuodet olivat suurten vastakkainasettelujen aikaa: köyhyys oli yleistä, ja sisällissota oli tuoreessa muistissa. Myös Snappertunan saaristolaiset ansaitsivat rahaa noutamalla pirtukanistereita merellä olevilta suurilta rahtialuksilta. Salakuljetusliigoilla oli saaristossa trokareita, jotka käyttivät apuna veneiden alle kiinnitettäviä ns. pirtutorpedoja. Jos käry kävi, köydet voitiin katkaista ja upottaa lasti pohjaan. Kun vaara oli ohi, lasti naarattiin taas ylös. Pirtu piilotettiin eri…
