Hylkytavara kartutti kassaa
Suomen aluevesillä on tuhansia hylkyjä. Vanhimmat löydetyt hylyt ovat peräisin keskiajalta, kuten Halstön edustalla oleva Esselholmin hylky (josta voi lukea tästä blogikirjoituksesta).
Video: Esselholmin hylky
Haaksirikot ovat aikojen saatossa hyödyttäneet saaristolaisia, ja Gotlannin Fåröllä on jopa rukoiltu seuraavaa iltarukousta:
”Oi siunaa Herra pellot ja puut,
siunaa piiat, rengit ja muut!
Suo kalaa verkkoon ja kuutteja myös!
Oi anna suuren laivan upota yös!”
Haaksirikkoutuneista aluksista saatu tavara oli haluttua. Veneen arvokkain osa oli köysistö, josta saattoi saada reilusti rahaa, mutta arvotavaraa olivat myös masto ja purjeet. Jälleenmyyntiarvoa oli niin ikään irtaimistolla, kuten ruoanlaittovälineillä, ankkureilla, puusepän työkaluilla, kompasseilla ja muilla navigointilaitteilla, jotka tosin saatettiin pitää myös itsellä. Lastina saattoi olla puutavaraa, tervaa, purjekangasta ja elintarvikkeita sekä kaikenlaisia juomia.
Maan päivän kunniaksi julkaisemme kuvan vihreästä pannusta, joka on Esselholmin hylystä 1500-luvulta. Merionnettomuuksilla on yhteys merten tilaan ja toisaalta meren tila vaikuttaa hylkyjen säilymiseen. #EarthDay #greenweek #curatorbattle #Maanpäivä https://t.co/XHBd7JxgFn pic.twitter.com/ibiQwcfznO
— Suomen merimuseo (@suomenmerimuseo) April 22, 2021
Kuva: Pannu Esselholmin hylystä
Koska lastit olivat niin arvokkaita, merenkulkijoiden uhkana olivat keskiajalla ja 1600-luvulla väärät merkkitulet ja merihätään joutuneiden miehistön jäsenten murhat. Vähitellen säädettiin myös lakeja, joilla merkkitulten väärinkäyttö pyrittiin kieltämään, ja 1600-luvulla siitä oli rangaistuksena kuolemantuomio.
1700-luvulla perustettiin rantarosvouksen hillitsemiseksi sukelluskomppanioita, joita valvoi Ruotsin valtio. Pohjoisen sukelluskomppanian vastuulla oli koko Suomen rannikko, ja sillä oli yksinoikeus hylkytavaran nostamiseen. Ruotsin kruunu maksoi työstä myös palkkaa. 1700-luvun jälkipuoliskolla Suomen rannikolla upposi noin 20–30 alusta vuodessa.
Sukelluskomppania sai tuloja myös hylkytavarahuutokaupoista, joita se järjesti muun muassa Danskogissa Tammisaaren saaristossa.
Haaksirikkoja sattui usein Jussarön ympäristössä (alueella tiedetään olevan kymmenkunta hylkyä), Hangon edustalla ja Inkoon saaristossa, joten sukelluskomppanialla oli Tammisaaressa valvoja. Valvojalla taas oli mm. Halstöllä, Alglossa, Espskärissä, Busössä ja Nothamnissa rantavouteja, jotka raportoivat suoraan hänelle. Voutien tehtävänä oli pitää silmällä omaa aluettaan ja tehdä ilmoituksia haaksirikoista. Lisäksi heidän oli huolehdittava siitä, että hylkytavara ei kadonnut tai tullut varastetuksi ja että nostettu tavara luovutettiin viranomaisille.
Hylkytavaraa ajautui rantaan varsinkin syksyisin. Haaksirikon sattuessa koko seutu lähti hylkytavarajahtiin. Halstöltä on säilynyt Einar Öhmanin muistiinpanoja, joissa saaristolaisten kerrottiin saaneen kolmesta Snappertunan edustalla 1880-luvulla haaksirikkoutuneesta aluksesta saaliiksi vehnä- ja ruisjauhosäkkejä, rommi- ja viinitynnyreitä ja kynttilälaatikoita.
