Väljemmille vesille

Itämereen laskettiin maailmansotien aikana noin 160 000 miinaa. Niistä 60 000 päätyi Suomenlahteen, joka olikin toisen maailmansodan jälkeen maailman miinoitetuin merialue.

Alueitaan miinoittivat niin suomalaiset, saksalaiset kuin neuvostoliittolaisetkin. Suomenlahdella miinoja kylvettiin eniten Kotkan ja Haminan rannikolle sekä Porkkalan edustalle.

Miinat olivat saaristossa ongelma ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

 

 

Miinat jatkoivat ihmishenkien niittämistä myös toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. 1940-luvulla sattui monia kuolemaan johtaneita onnettomuuksia, kun maihin ajautuneita miinoja räjähti esimerkiksi lasten leikeissä. Onnettomuuksia tapahtui myös, kun miinoja löytäneet kalastajat yrittivät purkaa niitä itse. Nämä kolme otsikkoa on poimittu suomenruotsalaisista päivälehdistä vuosilta 1944–1949: ”Miinaräjähdys vaati kolme kuolonuhria”, ”Miina tappoi kaksi kalastajaa”, ”Lapset leikkivät rantaan ajautuneella miinalla, joka räjähti”. Halstöllä sattui vastaava onnettomuus talvella 1946, kun maihin ajautunut miina räjähti purettaessa.

 

 

 

Talvi- ja jatkosodan jälkeinen miinanraivaus jäi rauhansopimuksen mukaan Suomen tehtäväksi. Suuret laivaväylät ja suurimmat miinakentät raivattiin sota-ajan jälkeen, ja vuoteen 1950 mennessä oli tuhottu arviolta 16 000 miinaa. Miinanraivaus tapahtui yleensä niin, että alukset vetivät välissään hakuköysiä, joihin miinojen ankkurivaijerit tarttuivat. Vaijerin katkettua miina pulpahti pintaan, ja se tuhottiin ampumalla.

 

Keväisin miinaräjähdysten ääniä kuului ympäri saaristoa, kun ahtojäät olivat liikkeessä. Ulkosaaristossa tapahtui räjähdyksiä vielä 1960-luvullakin, kun vaijereistaan irronneet ankkurimiinat ajelehtivat tuulen mukana ja räjähtivät törmäyksissä.

Suomenlahden pohjassa arvioidaan olevan yhä 40 000 miinaa. Vanhoja miinoja tuhotaan säännöllisesti, kuten kuluneen vuoden aikana on tehty esimerkiksi Ahvenanmaalla, Tukholman saaristossa ja Viron edustalla. Itämeren maiden laivastot ovat yhdessä kehittäneet tehokkaita miinanraivausmenetelmiä, ja miinojen sijaintitietoja on koottu tietokantoihin. Nykyisin otetaan etukäteen huomioon myös räjäytysten vaikutukset alueen eläimistöön.

Miinoista ei ole enää suoranaista vaaraa väestölle, koska laukaisumekanismit ovat ruostuneet puhki. Nostetut miinat ovat kuitenkin riski, koska itse räjähdysaine on yhä jäljellä. Miinat vaikeuttavatkin merenpohjassa tehtäviä töitä. Esimerkiksi venäläisen Nord Stream 2 -kaasuputken rakennustöiden aikana löytyi 54 miinaa, jotka jouduttiin räjäyttämään. Samaan ongelmaan on törmätty monissa vastaavissa hankkeissa.

Jos satut itse löytämään miinan, älä koske siihen vaan soita hätänumeroon 112.