Kun myrsky aiheutti rakennusbuumin saaristossa
Suomeen iski 28. elokuuta 1890 epätavallisen tuhoisa myrsky. Silloisten säähavaintojen mukaan lounaistuulen nopeus oli jopa 50 m/s. Todellista tuulenvoimakkuutta ei ole jälkikäteen pystytty vahvistamaan, mutta todennäköisesti se ylsi hirmumyrskyluokkaan, joka on 33 metriä sekunnissa tai enemmän.
Elokuun myrskyksi kutsuttu myrsky riehui pitkin etelärannikkoa kuorien taloista kattopeltejä, rikkoen ikkunoita ja romahduttaen rakennustelineitä. Nya Pressen kuvasi myrskyä ”hirmuiseksi vihuriksi”, ja Västra Nyland -lehdessä kerrottiin, miten ”Knipan [Tammisaaren nykyisen Knipan-ravintolan edeltäjä] joutui ottamaan vastaan aaltojen voiman ja natisi liitoksissaan niiden syöksyessä suoraan salonkiin”. Myrsky vaati myös ihmishenkiä ja aiheutti monia haaksirikkoja merellä. Helsingin Kaisaniemen puistossa kerrotaan kaatuneen 950 puuta.
Pahiten myrsky iski Etelä-Suomen rannikolle – lähinnä Uudellemaalle, mutta myös pääkaupunkiseudun itäpuolelle. Myrskyn jäljet näkyivät puustossa vielä pitkään jälkikäteen, sillä pahimmilla myrskytuhoalueilla oli vain nuorta metsää.
Myrskykaatojen paljouteen havahduttiin myös Halstöllä. Kaiken puutavaran hyödyntämisessä oli kova urakka, ja ainoaksi järkeväksi käyttökohteeksi todettiin rakentaminen, koska polttopuiden tekoon puuta olisi aivan liikaa. Halstön uuden päärakennuksen rakentaminen oli siis suoraa seurausta Elokuun myrskyn synnyttämästä suuresta tukkimäärästä.
Myös muualla rannikolla rakennettiin uudisrakennuksia samasta syystä. Epäsuorasti myrsky mahdollistikin sen, että kesävieraille voitiin ruveta vuokraamaan taloja. Saaristoon alkoi tulla 1800-luvun lopulla kesävieraaksi niin sanottua ”oppinutta väkeä”, jolla oli mahdollisuus pitää kesälomaa.
Halstön uutta taloa vuokrattiin Tammisaaren silloiselle pormestarille. Halstön isännän serkku, Tammisaaren Tovön saarella asunut Frans Brunström vuokrasi puolestaan omaa uutta taloaan Zacharias Topeliukselle, jotta ”meikäläinen perheineen oppisi jotakin oppineelta väeltä”.
